Reviews
Imperiumi.net
4+ / 5
imperiumi.net
Yli kymmenen vuotta kasassa ollut ja seitsemän demoa julkaissut Reactor on ulostanut tällä kertaa Trails EP:n. Orkesteri on vuosien saatossa kokenut useita miehistönvaihdoksia, mutta ainakin tällä promonäytöllä esiintyvä kokoonpano osaa vetää köyttä samaan suuntaan.
Rokkipatteriston luoma ajaton musisointi ihastuttaa, sillä soitantoon on onnistuttu sisällyttämään taidokkaasti elementtejä eri vuosikymmeniltä aina 70-luvun tunnelmista nykypäivän rockmusiikkiin. Biisit paljastuvat hyvin kuuntelua kestäviksi, sillä materiaali ei jää missään vaiheessa polkemaan paikoilleen. Tunnelmanhallinta on bändin valttikortti, sillä tahtijalkaan vauhtia antavista riffeistä osataan siirtyä tarpeen vaatiessa perin kitkattomasti tunnelmallisiin melodiakulkuihin saakka.
Tuotoksen tunnelmankohottajaksi paljastuu kitaristi-vokalisti Tommi Siniranta, jonka monipuolisesta äänialasta on osattu studiossa ottaa hyöty irti, sillä miehen rockrevittelyissä on aistittavissa jopa danzigmäisiä piirteitä. Kokonaisuutena Trails EP on näkemyksellinen julkaisu, joka on valmistettu monenlaisia ainesosia apunakäyttäen. Keittiömesterit ovat kuitenkin olleet hyvin tietoisia reseptistään, sillä lopputulos maistuu hyvältä, mutta pitää musiikin kuuntelunälän poissa yllättävän pitkän aikaa.
Olli Rinnekangas
Hamara
Reactorin juuret juontavat yli 10 vuoden taakse. Jälki onkin seesteistä ja aikuismaista. Myöskin mainittavan hyvää, bändi on löytänyt punaisen lankansa ja kuulostaa juurikin osiensa summalta. Synkeä runttausrock on raskasta kuin metalli, mutta siihen kehykseen ei bändiä ahtaisi. Hiukan Blake- yhtyeen tavoin on Trailsilla löytynyt se hieno yksinkertaisuus kuten vaikkapa sepän työnkuvassa, vasara ja alasin piisaavat mainiosti suoritukseen. Suvannot on saatu ujutettua jyrinän sekaan hienosti ja saumattomasti. Tyttöpaitoja ei tämän bändin kannata ehkä ensimmäisenä teettää.
Aadolf Virtanen
Soundi
Mikäli Reactoria pitäisi mitata pelkästään kaupallisuuden alttarin mittapuilla, bändillä ei olisi paljoakaan mahdollisuuksia. Taiteellisten arvojen näkökulmasta bändillä on paljonkin annettavaa. Yhtyeen metallissävytteinen rockin, grungen ja doomin symbioosi karttaa ansiokkaasti stonerin kliseitä, jolloin yhdistelmästä syntyy hedelmällinen ja rikas kokonaisuus. Reactor ei kumartele, vaan svengaa puhtaan omaehtoisesti. Bändin sävellysten rikkauden äärellä voi fiilistellä aidosti. Reactorin tummanpuhuvissa sävellykset eivät ole pelkkää murhaa, vaan yhtyeellä on myös toivoa antava kipinä. Moisen kokonaisvaltaisuuden äärelle jää mielellään pitemmäksikin aikaa.